Ritarikuntien kunniamerkkejä annetaan ”vahvistettujen sääntöjen, vakiintuneen tavan ja kansainvälisen käytännön mukaisesti”. Tämä koskee myös Suomen korkeinta kunniamerkkiä, Suomen Valkoisen Ruusun suurristiä ketjuineen. Tasavallan presidentti ritarikuntien suurmestarina antaa suurristin ketjuineen pääasiassa vain ulkomaisille valtionpäämiehille.

Tasavallan presidentti on Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien suurmestari. Tässä ominaisuudessa hän voi antaa kunniamerkkejä esityksestä tai ilman esitystä kuultuaan ritarikuntien hallitusta.

Ritarikuntien kunniamerkkejä annetaan:

• isänmaan palveluksessa ansioituneille Suomen kansalaisille tunnustukseksi huomattavista siviili- ja sotilasansioista
• ulkomaalaisille, joko tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta Suomen hyväksi tai osana diplomaattista kunniamerkkivaihtoa.

Annettaessa kunniamerkkejä viimeksi mainitussa tapauksessa, eli osana diplomaattista kunniamerkkivaihtoa, ei useinkaan ole kysymys ansioiden palkitsemisesta, vaan kansainvälisen käytännön mukaisesta diplomaattisesta kohteliaisuusdekoroinnista, joka aina on vastavuoroista. Tällöin kunniamerkkiesitys ei sisällä muita perusteluja kuin toteamuksen siitä mihin viralliseen vierailuun esitetty kunniamerkki liittyy.

Kunniamerkkejä annetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille Suomen kansalaisille tunnustukseksi huomattavista siviili- ja sotilasansioista tai ulkomaalaisille tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta Suomen hyväksi.

Ritarikuntien suurmestari ei ole velvollinen perustelemaan tekemiään kunniamerkkipäätöksiä eikä annetuista kunniamerkeistä ole olemassa suurmestarin päätösperusteluja.

Gallen-Kallela piirsi 1919 Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjun keskeiseksi tunnukseksi hakaristin. Ritarikuntien suurmestari Kekkonen päätti 1963 korvata ketjun hakaristit Gustaf von Numersin sommittelemalla havuristillä.

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi ketjuineen ulkomaalaiset saajat