Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin valtionhoitaja Mannerheimin päätöksellä 28.1.1919, ja sen ohjesääntö vahvistettiin 16.5.1919. Sen kunniamerkkejä annetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille kansalaisille.

Suomen Leijonan (SL) ritarikunta perustettiin asetuksella (747/1942), ja se on ritarikunnistamme nuorin. Sen kunniamerkkejä annetaan tunnustukseksi huomattavista sekä siviili- että sotilaallisista ansioista.

SVR:n ja SL:n ritarikuntien suurmestarina on tasavallan presidentti, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Näillä kahdella ritarikunnalla on yhteinen hallitus, johon suurmestarin lisäksi kuuluu kansleri, varakansleri ja vähintään neljä jäsentä. Toimihenkilöinä on rahastonhoitaja ja kaksi sihteeriä.

SVR:n ja SL:n kunniamerkkejä voidaan antaa myös ulkomaalaisille.

Kummallakin ritarikunnalla on suurristi, I luokan komentajamerkki, komentajamerkki, I luokan ritarimerkki ja ritarimerkki. SVR:n suurristi ketjuineen on erityinen kunnianosoitus, joka on suotu lähes yksinomaan valtionpäämiehille. Ritarimerkit eroavat toisistaan siten, että I luokan merkin nauhaan on kiinnitetty pyöreä ruusuke.

SVR:n kaikkia em. luokkia voidaan antaa jalokivineen erityisenä kunnianosoituksena, samoin SL:n ritarimerkkejä nauhaan kiinnitettävine solkineen. Molempien ritarikuntien kunniamerkkejä voidaan sodan aikana sotilaallisista ansioista antaa miekkoineen.

Kummallakin ritarikunnalla on ansioristi. Lisäksi SVR:llä on kolme mitaliluokkaa: I luokan mitali kultaristein, I luokan mitali ja mitali. SL:n ritarikunnalla on erikoismerkkinä Pro Finlandia-mitali, jota annetaan vain taiteilijoille ja kirjailijoille.