Tammikuun 28. päivänä 2019 perustettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta. Tämä Suomen vanhin valtiollinen ansioritarikunta näki päivänvalon  valtionhoitaja G. Mannerheimin toimesta. Kunniamerkkien suunnittelusta vastasi taiteilija A. Gallen-Kallela. Ritarikunnan eri kunniamerkkiluokilla on sadan vuoden aikana palkittu satojatuhansia suomalaisia.

Vapaudenristien ja -mitalien antaminen päättyy

Valtionhoitajaksi valittu Mannerheim otti vastaan korkeimman vallan eduskunnalta jouluaattona 1918. Tehtävänä oli luotsata Suomi tasavallaksi länsivaltojen osoitettua selvästi, etteivät he voineet hyväksyä Suomen kuninkaaksi keisari Wilhelm II:n lankoa. Suhteet ulkovaltoihin oli nyt vahvistettava ja saatava pysyvälle pohjalle. Tähän tarvittiin myös kunniamerkkidiplomatiaa. Palkitsemisjärjestelmää vasta itsenäisyytensä saavuttaneessa maassa ei varsinaisesti ollut, sillä Vapaudenristi ritarikuntana perustettiin toisen maailmansodan aikana. Mannerheimille kunniamerkkijärjestelmä oli tuttu. Vuosina 1900–1916 hän oli saanut kaikkiaan 11 Venäjän ritarikuntien kunniamerkkiä.

Mannerheim oli päättänyt lopettaa Vapaudenristien ja -mitalien antamisen vapaussodan alkamisen ensimmäisestä vuosipäivästä 28. tammikuuta 1919 lukien. Niillä oli palkittu muun muassa taistelussa ”osoitetusta erinomaisesta miehuudesta ja neuvokkaisuudesta” niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin. Vuosina 1918–1919 Vapaudenristejä ja -mitaleja annettiinkin yhteensä noin 28 000. Voidaan sanoa, että Mannerheim katsoi Vapaudenristien ja -mitalien suorittaneen tehtävänsä.

Mannerheimilla oli mielessään uusi valtiollinen ansioritarikunta. Valtiovallalla tuli myös vastedes olla mahdollisuus palkita sekä suomalaisia että ulkomaalaisia miehiä ja naisia. Tätä varten Mannerheim pyysi 9. tammikuuta 1919 taiteilija Gallen-Kallelaa saapumaan henkilökohtaiseen neuvotteluun. He tapasivat ainakin 18. tammikuuta. Gallen-Kallela ja Mannerheim olivat ennestään tuttuja, mistä aiheesta voi lukea artikkelista 1918 Vapaudenristien ja Vapaudenmitalien perustaminen.

Gallen-Kallelan ruusu käyttöön Suomen ensimmäisessä ritarikunnassa

Taiteilija Akseli Gallen-Kallela sai tehtäväkseen suunnitella uuden perustettavan ritarikunnan kunniamerkit. Gallen-Kallela pääsi näin jatkamaan aiempaa luomistyötään. Hänen suunnittelemansa Vapaudenristin muoto oli ollut käytännöllisesti katsoen valmis 3. maaliskuuta 1918. Gallen-Kallelan tuolloin päiväämä piirros on otsikoitu ”Ehdotus kunniaristiä varten ’Suomen Ruusun Ritarikunta’ sotilaallisista ansioista”. Mannerheim oli silloin kuitenkin päätynyt Vapaudenristi-nimeen.

Mannerheim ja Gallen-Kallela eivät olleet tasavertaisia suunnittelukumppaneita: ”Mannerheim itse paitsi päätti keskeisistä suuntaviivoista kuten ristityypistä ja luokituksesta myös puuttui kernaasti – tapansa mukaan – yksityiskohtiin. Gallen-Kallelan tehtävänä oli ideoida, tehdä ehdotuksia Mannerheimille tai antaa hahmo Mannerheimin omille ideoille. Ratkaisuvaltaa hänellä ei ollut.”

Nyt Gallen-Kallelan ruusuteema tuli kuitenkin käyttöön. Vaikka Mannerheimin vaikutus suomalaisten kunniamerkkien lopulliseen ulkoasuun olikin suuri, ajatus heraldisen ruusun keskeisestä roolista ja ritarikunnan nimeämisestä Suomen Valkoiseksi Ruusuksi oli nimenomaan Gallen-Kallelan omaperäinen ja jo helmikuun alussa 1918 syntynyt ajatus. Heraldisesta ruususta oli tullut myös suomalaisten upseerien tunnus 15. heinäkuuta 1918. Silloin Gallen-Kallelan suunnittelema kullattu ruusu otettiin käyttöön upseerien ja hopeinen ruusu reserviupseerien arvomerkkinä.