Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien lisäksi Suomella on kolmas ritarikunta, Vapaudenristin ritarikunta. Sen kunniamerkkejä annetaan sotilaallisista ansioista sekä siviilihenkilöille puolustusvoimiin kohdistuvasta ansiokkaasta toiminnasta.
Vapaudenristi ja Vapaudenmitali perustettiin Suomen senaatin päätöksellä 4.3.1918 sekä sotilas- että kansalaisansioiden palkitsemiseksi. Valtionhoitaja G. Mannerheimin katsottua Vapaudenristin täyttäneen tehtävänsä hän lopetti sen antamisen 1919.
Vapaudenristi otettiin uudelleen käyttöön talvisodan aikana ja pysyvä Vapaudenristin ritarikunta perustettiin asetuksella 16.12.1940. Tasavallan presidentti Mannerheim vahvisti Vapaudenristin ritarikunnan ohjesäännön asetuksella numero 550/18.8.1944, joka on yhä voimassa.
Vapaudenristin ritarikunnan suurmestari on puolustusvoimien ylipäällikkö, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen.
Ritarikunnan suurmestarin apuna toimii ritarikunnan hallitus, johon kuuluu
- kansleri,
- varakansleri,
- sihteeri ja
- rahastonhoitaja.
Toimihenkilöinä ritarikunnalla on pääesikunnan asettama yhteysupseeri ja sihteeri.
Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat
- Vapaudenristin suurristi,
- 1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen,
- 1. luokan Vapaudenristi,
- 2. luokan Vapaudenristi,
- 3. luokan Vapaudenristi,
- 4. luokan Vapaudenristi,
- 1. luokan Vapaudenmitali,
- Vapaudenristin 1. luokan ansiomitali,
- 2. luokan Vapaudenmitali sekä
- Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali.
Vapaudenristin ritarikunnan erikoiskunniamerkit ovat seuraavat
- Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-risti,
- Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti,
- 1. luokan Vapaudenmitali ruusukenauhassa,
- Vapaudenmitalin kultainen ansiomitali,
- Vapaudenristin sururisti sekä
- Vapaudenristin surumitali.
