suomibanner

Ritarikuntien vaihtuvat teemat

aa

Suomen Leijonan ritarikunta 75 vuotta

SL 75v juhlaistunto Matti Porre Ritarikunta 11

  

Suomen Leijonan ritarikunta juhlisti ritarikunnan 75-vuotista toimintaa 12.9.2017.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on Suomen Leijonan ritarikunnan suurmestarin ominaisuudessaan kunnioittanut ritarikunnan 75-vuotista toimintaa. Suurmestari kutsui Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien hallituksen juhlakokoukseen Presidentinlinnaan 12.9.2017.

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien uusi hallitus aloitti toimintansa 1.1.2017. Hallituksen kokoonpano löytyy linkin Ritarikuntien organisaatio 1.1.2017 alta.

SL 75v juhlaistunto Paras Matti Porre Ritarikunta 2

 

   

  

  

Seuraavassa Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri Jussi Nuortevan pitämä alustus juhlakokouksessa 12.9.2017:


Kansleri Jussi Nuorteva 12.9.2017: Suomen Leijonan ritarikunta 75 vuottaSL 75 SVR SL hallitus 1942 09 28 PresidentinlinnassaLORES

Tasavallan presidentti Risto Ryti antoi syyskuun 11. päivänä vuonna 1942 asetuksen Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta. Tuolloin elettiin sodan aikaa, jatkosodan syttymisestä oli kulunut runsas vuosi. Ritarikuntien hallitus oli jo huhtikuun viimeisenä päivänä päättänyt yksimielisesti esittää ritarikuntien suurmestarina toimivalle tasavallan presidentille toisen valtiollisen ritarikunnan perustamista. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta oli perustettu tammikuussa 1919, kun sota-aikana jaettuja Vapaudenristin kunniamerkkejä ei normaalioloissa enää jaettu.

Suomen Leijonan ritarikuntaa tarvittiin erityisesti sota-ajan palkitsemiseen, vaikka Vapaudenristin kunniamerkkejä olikin talvisodan sytyttyä ryhdytty jakamaan uudelleen ja heinäkuun 22. päivänä 1941 oli jaettu myös ensimmäinen Mannerheim-risti. Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkejä oli tarkoitus jakaa sekä sotilaille että siviileille – samaan tapaan kuin Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkkejä. Palkitsemisessa tarvittiin myös enemmän porrastusta – yhden ritarikunnan puitteissa sama kunniamerkki olisi pitänyt antaa hyvinkin erilaisista ansioista ja se olisi ”venyttänyt” sisäisesti saajajoukkoa.

Suomen Leijonan kunniamerkit noudattivat samaa, kansainvälisesti yleistä viisiluokkaista jakoa kuin Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkit: suurristi, I luokan komentajamerkki, komentajamerkki (aluksi II luokan komentajamerkki), I luokan ritarimerkki ja ritarimerkki ja lisäksi ansioristi. Eroksi muodostuu se, ettei Suomen Leijonan ritarikunnalla ollut mitaliluokkia, vaan ne oli keskitetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle. Jo vuonna 1943 perustettiin kuitenkin kulttuuriansioista jaettava Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali, jonka antaminen Suomen kansalaisille kuitenkin aloitettiin vasta sodan päätyttyä vuonna 1945. Siitä on tullut omalla alueellaan erittäin arvostettu ja se sijoittuukin kunniamerkkien keskinäisessä järjestyksessä mitaliksi poikkeuksellisen korkealle.

Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkit olivat periaatteessa samanarvoisia kuin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit. Ritarikuntien ikään perustuvan ansienniteettiperiaatteen mukaisesti Suomen Valkoisen Ruusun saman luokan kunniamerkit sijoittuvat kuitenkin Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkien yläpuolelle. Niinpä esimerkiksi Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin saaja saattoi saada myöhemmin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan samantasoisen kunniamerkin, muttei päinvastoin.

Järjestelmä osoittautui toimivaksi. Päätöksentekoa ja koordinaatiota helpotti se, että Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnilla oli yhteinen hallitus. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen lopetti vuonna 1960 Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien jakamisen ja se palasi käyttöön vasta Mauno Koiviston tultua tasavallan presidentiksi. Vapaudenristin ritarikunnan rauhan aikana jakamien kunniamerkkien määrä on kuitenkin hyvin pieni.

Suomalainen kunniamerkkijärjestelmä on kehittynyt omaehtoisesti ja poikkeaa monessa suhteessa pohjoismaisista tai kansanvälisistä käytännöistä. Urho Kekkosen aikana antamista laajennettiin siten, että jokaisella Suomen kansalaisella oli mahdollisuus saada valtiollista tunnustusta toiminnastaan, olipa toiminta tapahtunut sitten työelämässä tai yhteiskuntaelämän eri alueilla. Suomalainen palkitsemisjärjestelmä nauttii demokraattisuutensa vuoksi kansalaisten yleistä arvostusta. Ne jännitteet, jotka leimasivat omien valtiollisten kunniamerkkien jakamista itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä ja uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ovat väistyneet. Ritarikunnat toteuttavat tärkeää tehtäväänsä ja palvelevat suurmestaria hänen päättäessään siitä, miten valtio palkitsee kansalaisiaan ja kunnioittaa Suomen hyväksi työtä tehneitä ulkomaalaisia tai palvelee kohteliaisuusdiplomatian tavoitteita. Meillä on syytä olla ylpeitä siitä päätöksestä, jonka tasavallan presidentti Risto Ryti teki perustaessaan 75 vuotta sitten Suomen Leijonan ritarikunnan.