suomibanner

marski2b

Ritarikuntalaitoksen yleinen historia

Artikkelin hakemisto

Ajatus siitä, että 1300-luvun alkupuolelta lähtien perustetut yksiluokkaiset monarkkiset ritarikunnat ja 1600-luvun lopulta alkaen esiintyneet moniluokkaiset ansioritarikunnat olisivat eräänlaisen evoluution tulosta ristiretkiajan hengellisistä ritarikunnista (Johanniitat, Temppeliherrat, Saksalainen ritarikunta jne.) on elänyt pitkään ritarikuntahistoriallisessa kirjallisuudessa. Tietyistä yhtäläisyyksistä huolimatta hengellisten ritarikuntien myöhemmille ritarikuntatyypeille antamat vaikutteet ovat olleet kaikkea muuta kuin kronologisesti suoraviivaisia.

Erotuksena ritarikuntaa tarkoittavan latinan ordo-sanan johdannaisista, varhaisimmat monarkkiset ritarikunnat kutsuivat usein aluksi itseään veljeskunnaksi (fraternitas) tai seuraksi (societas, compagnie). Hengellisten ritarikuntien tunnuksinaan käyttämistä erityyppisistä risteistä poiketen monarkkisen ritarikuntien pääasialliset tunnukset olivat usein medaljonkeja tai korumaisia riipuksia; vuonna 1578 perustettu Ranskan Pyhän Hengen ritarikunta oli ensimmäinen monarkkinen ritarikunta, jonka tunnus perustui sittemmin laajalti käytettyyn Johanniittain ritarikunnan valkoiseen kahdeksankärkiseen ns. maltanristiin.

Toisaalta, vaikka monarkkisten ritarikuntien varsinainen tarkoitus – statuutteihin usein kirjatun ristiretki-ideaalin sijasta – oli palvella perustajiensa lähempiä poliittisia päämääriä vahvistamalla johtavan aateliston uskollisuutta hallitsijalleen, niistä toisinaan käytetty nimitys "maalliset ritarikunnat" on jossain määrin harhaanjohtava. Monarkkisilla ritarikunnilla oli tyypillisesti suojeluspyhimys, oma kappeli ritarien nimikkoistuimineen sekä pappisvirkailijoita, joiden keskeinen tehtävänä oli rukoilla ritarikunnan ritarien puolesta.

Aina 1600-luvun lopulle saakka yksiluokkaisina säilyneistä monarkkisista ritarikunnista poiketen modernit ansioritarikunnat omaksuivat hengellisten ritarikuntien tarjoaman mallin mukaisen hierarkkisen organisaation. Kyseessä oli kuitenkin vain varsin ulkokohtaisia asioita, kuten joidenkin virkojen (esim. suurmestari) ja eräiden arvoluokkien (esim. komentaja) nimiä, koskeva yhtäläisyys: hengellisten ritarikuntien ja modernien ansioritarikuntien sekä niiden tunnusten idea on nimittäin lähes täysin vastakkainen. Hengellisten ritarikuntien alkujaan viitassa kannetut yksinkertaiset kankaiset ristit ovat luonteeltaan paremminkin jäsenmerkkejä kuin kunniamerkkejä ja viestittivät ennen kaikkea kantajansa kuuluvan Kristuksen ritareihin ja sitoutuvan sääntökuntansa päämääriin. Modernien ansioritarikuntien jalometalliset ja emaloidut ristit sen sijaan ovat ensisijaisesti kunniamerkkejä, tunnustuksia kantajansa ansioista, eivät niinkään osoituksia kantajansa kuulumisesta ritarikuntaan. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä ohuemmaksi erityisesti ansioritarikuntien yhteisöllinen luonne on muuttunut.