suomibanner

marski2b

Pienoiskunniamerkit sotilaspuvussa

pienoisK1Pienoiskunniamerkkien käyttö suomalaisessa sotilaspuvussa mahdollistui sen jälkeen kun kansainvälinen meriupseerifrakki tuli 1922 meriväen käyttöön. Aluksi pienoiskunniamerkkejä käytettiin vain vierailupuvussa. Vuonna 1930 meriupseerifrakin korvasi edelleen käytössä oleva lyhyt messitakki. Varsinainen klo 18 jälkeen käytettävä juhlapuku siitä tuli 1954, jolloin siinä määrättiin kannettavaksi korkeimpien alkuperäiskokoisten kunniamerkkien ohella ensisijaisesti pienoiskunniamerkit.

Kunniamerkkiohjesääntöä valmistellut merkki- ja mitaliasiaintoimikunta päätti 1930, että vasta sen jälkeen, "kun armeijallekin on saatu juhlapuku ja mahd. pienijuhlapuku, pienoismerkkien käyttö armeijan sotilasvirkapuvuissa otetaan uudelleen käsiteltäväksi". Maa- ja ilmavoimat saivat tämän messipukua vastaavan sotilaspuvun lopulta vasta 1987. Juhlapuvussa m/87 käytettiin aluksi alkuperäiskokoisia kunniamerkkejä ja pienessä juhlapuvussa m/87 nauhalaattoja, mutta 1996 pienoiskunniamerkkien käyttö juhlapuvussa sallittiin. Vuonna 2002 voimaan tulleen pysyväisohjeen mukaan juhlapuvussa m/87 ja m/30 käytettiin "yleensä pienoiskunniamerkkejä", mutta alkuperäiskokoisten kunniamerkkien käyttäminen säilyi sallittuna. Vuodesta 2009 alkaen sotilasiltajuhlapuvussa on voinut käyttää pienoiskunniamerkkejä tai enintään kolmea alkuperäiskokoista rinnassa nauhassa kannettavaa kunniamerkkiä ja pienessä juhlapuvussa vain pienoiskunniamerkkejä, ei enää nauhalaattoja.

Lisää aiheesta
Antti Matikkala, "Pienoiskunniamerkkien historiasta", teoksessa Tuukka Talvio (toim.), Tutkimusta ja keräilyä: Suomen Numismaattinen Yhdistys 1914–2014 (Helsinki, 2014), 136–157.